Yhdenvertaisuus – tasa-arvoa, yksilöllisyyttä, osallistumismahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä?

11 Nov

Yliopistolla järjestettiin 2.11. Yhdenvertaisuus – mahdollisuus vai haaste? – seminaari, jossa keskusteltiin yhdenvertaisuusnäkökulmista yliopistoyhteisössä. Tilaisuus oli osa sisäasiainministeriön YES – Yhdenvertaisuus etusijalle – hankkeen koulutustilaisuutta yliopiston henkilöstölle ja opiskelijoille. Seminaarin aikana kuultiin puheenvuoroja, kommentteja ja kokemuksia yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Varkaat ry:n varapuheenjohtaja, koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava Amélie Martikainen osallistui seminaariin opiskelijoiden edustajana pitämällä puheenvuoron yhdenvertaisuudesta opiskelijan näkökulmasta. Alla oleva teksti on Amélien puheenvuoro kiteytettynä teille luettavaksi. Toivottavasti aihe herättää keskustelua, vaikkapa Facebookin puolella. : )

Kun itse mietin yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yliopistoyhteisössä, tulee mieleen monia eri näkökulmia, joiden kautta yhdenvertaisuutta voi tarkastella. Nämä näkökulmat kiteytyvät kolmeen teemaan. Teemat ovat ikään kuin yhdenvertaisuuden rakennuspalikoita, jotka luovat myös tunnetta yhteenkuuluvuudesta.

Keskeinen yhdenvertaisuutta rakentava teema on osallisuus. Osallisuus voi merkitä erilaisia asioita, ja se voi näkyä monin eri tavoin. Se, että meillä Suomessa on maksuton korkeakoulutus tukee periaatetta, jonka mukaan kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella. Toisaalta suunniteltu uusi korkeakoulujen hakujärjestelmä asettaa hakijat keskenään eriarvoisiin asemiin, vaikka järjestelmällä onkin yhteiskunnan tavoitteita tukeva päämäärä. Samalla kun pyritään helpottamaan siirtymistä koulutusasteelta toiselle, saatetaan heikentää tasa-arvoa hakijoiden välillä, jos opiskeluputkea toiselta asteelta korkeakouluun helpotetaan muiden, esimerkiksi opintoalaa vaihtavien kustannuksella. Tällöin saatetaan myös menettää yliopistolle arvokasta opiskelija-ainesta.

Opintojen aikaista osallisuutta voidaan tarkastella esimerkiksi siitä näkökulmasta, että miten opiskelijoihin suhtaudutaan yliopistoyhteisössä. Olemmeko me opiskelijat tasavertaisia yliopistoyhteisön jäseniä?  Opiskelijat voidaan nähdä tulevina tieteentekijöinä, tulevina asiantuntijoina, tai opiskelijat voivat olla olennainen ja yhdenvertainen osa tiedeyhteisöä jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen. Konkreettisesti osallisuus näkyy siinä, miten eri opiskelijat pystyvät käyttämään yliopiston palveluja, ja siinä, miten opiskelijat ovat mukana yliopistoyhteisön päätöksenteossa. Se, että meidät otetaan mukaan päätöksentekoon, meitä kuunnellaan ja meidän näkemyksiämme arvostetaan luo tunteen yhteisöön kuulumisesta.

Osallisuuden lisäksi yhdenvertaisuuden kannalta olennaista ovat erialiset tuki- ja erityispalvelut. Yliopistolla on, ja sille luodaan erilaisia järjestelmiä, käytäntöjä ja linjauksia, jotka eivät aina tue yhdenvertaisuuden periaatteita asettaen yhdenvertaisuuden toteuttamisen haasteelliseksi. Esimerkiksi nykyinen rahoitusmalli on haaste yhdenvertaisuudelle. Vaikka rahoitusmalli sinänsä tukee yhteiskunnallisia tavoitteita, mallia voidaan tulkita myös yhdenvertaisuuden kautta niin, että yliopistolle ovat arvokkaita ne opiskelijat, jotka pystyvät suorittamaan 55 opintopistettä vuodessa. Toisin sanoen opiskelija, joka terveydellisistä, sosiaalisista tai opiskelijaan itseen liittymättömistä syistä ei pysty tätä tavoitetta saavuttamaan, on yliopistolle vähemmän arvokas. Siksi tuleekin kehittää ja luoda sellaisia käytäntöjä ja palveluja, joilla voidaan tukea, ohjata ja auttaa opiskelijoita. Joustavat opetusjärjestelyt, laadukas ja vaikuttava ohjaus sekä terveyden edistäminen ovat kaikki yhdenvertaisuutta tukevia elementtejä. Lisäksi keskeistä, ja erityisen huomion arvoista, on poistaa oppimisen ja osallisuuden fyysisiä, sosiaalisia ja rakenteisiin liittyviä esteitä.

Kolmas, ja ehkä se kaikkein tärkein näkökulma yhdenvertaisuuteen on se, että yhdenvertaisuuden tulee näkyä yliopiston arjessa. Yhdenvertaisuutta ei rakenneta korulausein muodostetuin linjauksin, vaan se rakentuu arkisessa vuorovaikutuksessa. Opiskelijan kannalta ensiarvoisen tärkeää on, että yliopistolla on hyvinvoivaa, pedagogisesti ja sosiaalisesti osaavaa opetus- ja ohjaushenkilökuntaa, joka pystyy näkemään oman toimintansa suhteessa yhdenvertaisuusperiaatteisiin.

Kaiken kaikkiaan opiskelijana ja tämän yhteisön jäsenenä toivon, että yliopistossa tarkasteltaisiin rehellisesti sitä, minkälaiset rakenteet ja käytännöt täällä ovat syrjiviä. Yliopistoyhteisö muodostaa todella heterogeenisen joukon. Meillä on eri-ikäisiä opiskelijoita, erilaisista sosiaalisista ja ekonomisista taustoista tulevia opiskelijoita, perheellisiä opiskelijoita, työssä käyviä opiskelijoita; meillä on erilaisia persoonia, erilaisia oppijoita, erilaisia tarpeita, erilaisia tavoitteita. Silti valitettavan usein kaikki yritetään sulloa samaan muottiin. Esimerkiksi jos kaikille asetetaan tavoite suorittaa 60 opintopistettä vuodessa, ei ymmärretä tai anneta tilaa opiskelijoiden yksilöllisyydelle ja yksilöllisille opintopoluille. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät ole tasapäistämistä ja samoihin tavoitteisiin yltämistä tai samoihin malleihin mahtumista, vaan erilaisuuden tunnustamista ja sitä, että jokainen yliopistoyhteisön jäsen on arvokas ja jokaisen osallisuudella on merkitystä.”

 Minkälainen on Sinun mielestäsi yhdenvertaisuutta rakentava ja tasa-arvoa toteuttava yliopisto?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: